PLUTO LENTÄÄ KUUSTA

Rauman Taidemuseo    Stoan Galleriat     Galleria Tyko 
10.3.-17.4.2006           9.-22.1.2006        3.-31.8.2005

              
Homo ludens – leikkivä ihminen

Nykytaiteen sirpaloituessa lukemattomiin esitystapoihin ja muotoihin osuu Kiven taide siihen virtaan, joka lähti 1900-luvun alun konstruktivisteista ja jonka perillisiä saatetaan nykyään kutsua esimerkiksi minimalisteiksi. Läheisiä sukulaisia ovat myös kineettinen ja op-taide, sarjallinen taide sekä installaatio- ja tilataide. Näiden pyrkimys ei kuitenkaan ole ollut jonkin ohjelmallisen tyylin luominen vaan kokonaisvaltainen maailmankäsitys, jonka perustana on näkemys taiteesta kokonaisuutena ja tietoisuus sen yhteiskunnallisesta vastuusta.

Harri Kiven teoksia lähempää katsoessa alkaa materiaalisen monikerroksisuuden läpi näkyä niiden sisäinen maailma. Lapsuuden ja eletyn elämän jättämien häilyvien varjojen läpi avautuu vähitellen koko universumi, kolmiulotteisten ehjien ja esteettisten kappaleiden neljäs ulottuvuus, aika ja avaruus. Ikuisuus ja selittämättömyys. Äärimmäisyydet iskeytyvät yhteen: pinta ja syvyys, kova ja pehmeä, jin ja jang.

Harri Kivi on maksimaalinen minimalisti ja hänen teoksensa ovat lopullista ratkaisua vaille jääviä yhtälöitä. Hän on myös vitalisti, jonka pimeän silmästä pulppuaa kahlitsematon elämänilo ja kaihosta toivo, pyrkimys ottaa kerralla haltuun koko elämä ja universumi, vailla historiallisia, kansallisia tai kulttuurisia rajoja. Kiven teosmaailma on hänen omien sanojensa mukaan "ylösalaisin kääntynyt maailmankaikkeus".

Hän käyttää kaikkia ajateltavissa olevia materiaaleja tavoittaakseen valot ja varjot ja ilmaistakseen ilmapuntarin tavoin ajassa liikkuvan hengen."

Marja-Liisa Rönkkö, Filosofian tohtori.

(Kirjoittaja on ensimmäinen Valtion Taidemuseoiden ylijohtaja ja
Helsingin yliopiston museologian dosentti)

Karvanoppaista avaruuspölyä pilven takaa

Ulkoavaruudellinen lautasmatka vailla vertaa ja virtaa. Avaruuslätty-
potpuri Merihaan Rembrandtin uunituoreina paistoksina. En istunut ja palanut vaan tein tähdellisen itäisten makustuksien rakettimatkan pitsirihmastojen silmän kääntöpiiriin.

Jatkan aloittamaani tutkimusmatkailua ulkoavaruudellis-gastronomisissa sfääreissä. Värikoodaus ja sommittelu on suoraan Plutosta. Kosmologisen katseeni johtopäätös maailmankaikkeuden loputtomuuteen antaa olettaa että jossakin on aurinkokunta jonka Napanöyhtä nimisellä planeetalla puhutaan vain Rauman murretta. Pitsiset kraaterit, vuonot ja meteoripilvet ovat ulkoavaruudellisia välähdyksellisiä tilanteita ja pinnan syvyyksiä.

Tämä piakkoin löytyvä aurinkokunta ottaa etäisyyttä totuttuun kuvakielen ja tekniikan tradition ilmastoon sekä kaikkeen ylianalyysiin. Lennän raketilla Nurmeksen, Helsingin ja Rauman ystävyyskaupungin Graffiitin yli ja imen sen ylivoimaista draamaa: Tämän aurinkokunnan ytimen puolustusvoimat tykittävät pelkillä väreillä ja vilkuttavat häntäänsä.

Teoksissani sukellan abstraktin tajunnanvirran kuvastooni ja pössäytän outouden maiseman, jota ei ehkä ole olemassakaan muualla kuin villakoiraisena kasana mummon mökin sängyn alla.


Harri Kivi

                            

	Kalustetekniikka Oy